Lähtö Las Vegasista oli Mike Torellomainen. Yöllä oli satanut joten saimme ajaa märkiä katuja pitkin pois. Suuntana oli California, mutta sinne oli tarkoitus ajaa Death Valleyn kautta. Se kun oli ihan tien vieressä – niinpä niin. Siitä, mistä mielestämme piti Death Valleyn alkaa, oli Shosshonen tuppukylä. Siellä neuvottiin, että olisi vielä puolentoista tunnin ajo ennen itse laaksoa. Lisäksi suunta oli suht’ tarkkaan päinvastainen kuin lopullinen tavoitteemme. Pienen tuumaustauon jälkeen päätettiin jatkaa koska oli tänne asti tultu. Täytimme leilimme, tällä kertaa vedellä ja auton tankin bensalla. Lisäksi ostin kuivattua lihaa joka on oiva energialähde autiomaan ylityksissä.
 |
| Sateinen aamu Vegasissa kuvattuna hotellin ikkunan läpi. |
Death Valley on nimensä veroinen. Niin kuumaa ja kuivaa en ole nähnyt kuin Negevin autiomaassa Israelissa. Oli siis ihan helvetin kuuma vaikka ollaan lokakuussa. Jopa sitkeimmät itäsuomalaiset vaihtoivat shortseihin. Lisäksi alue on iso! Kuivaa hiekkaa ja kiviä riittää maili mailin jälkeen. Maisemat olivat kuin kuusta paitsi, että oli kuumempaa ja oli ilmaa jota hengittää. Välillä oli scenic view jossa pääsi ihmettelemään tarkemmin kallioita. Reitille osui myös oikeita dyynejä ja järven pohjaa. Muutama pieni tuppukyläkin ohitettiin joka ainakin minulle oli yllätys. En tiennyt, että Death Valleyssä asutaan! Merenpinnan alapuolella käytiin reippaasti jonka jälkeen alkoi pitkä kipuaminen aina vaan ylemmäs. Mikä tulee ylös, menee myös alas. Joten suht’ huimat ja jarruja kuumentavat alamäet oli seuraavaksi vuorossa. Suburban ei paljoa moottorilla jarruttele joten polkimella sai seisoa.
 |
| Death Valleyssa ei ole oikein mitään.... |
 |
| Ei juuri mitään... |
 |
| Välillä vähän kallioita. |
 |
| Sitten taas ei oikein mitään. |
 |
| Tutkijoita kuun pinnalla isolla kuukulkijalla. |
Death Valleyn jälkeen alkoi siirtymätaival kohti Los Angelesia ja se oli pitkä ja vielä tylsempi tie kuin Death Valley. Vaikka oltiin Californiassa, ei asutusta juuri näkynyt. Vastaan tuli pitkiä autiomaasuoria toinen toisensa jälkeen. Ainoa vaihtelu oli myrskyrintama jonka lähestymistä seurasimme jännityksellä. Mustana, salamoivana seinämänä se seurasi meitä mutta ei saanut kokonaan kiinni. Mojaven tuppukylän kohdalla ei jaksettu enää. Jyrki oli ajanut yli 600 kilometriä ja se oli niin paljon, että takapenkilläkin väsytti. Syötiin extra täyttävät pizzat Mojavessa ja otettiin kylän Best Westernistä huoneet. Heillä ei ollut kahta kahden hengen huoneita joten saimme tarjouksella yhden hengen huoneet joka jampalle. Ansaittua luxusta! Kenenkään ei tarvinnut tänä yönä kärsiä toisen kuorsauksesta. Minun huoneeni numero oli sama kuin Aku Ankan rekisterikilvessä. Se tuntuikin sopivalta näin lähestyttäessä maailman viihdekeskusta ja Aku Ankan kotia.
 |
| Loppumatkan ainoa piristys. |
 |
| Osavaltioon sopiva huoneennumero. |
