Tänään minulla oli pokeripäivä. Tiesin että Las Vegasissa piti koko ajan majaa useat lännen parhaista pelaajista. Mutta se ei huolettanut minua. Kyllä nekin lyijyä tottelee! Otimme alkupäivän kevyesti käyskennellen pitkin Strippiä. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Las Vegasin 40 miljoonaa kävijää vuodessa todellakin näkyy. Sinänsä kaupungilla ei ollut muuta tekemistä kuin tuhlata rahaa tai katsoa kun toiset tuhlaa. Meitä ei oikein shoppaaminen sytyttänyt eikä norkoiluakaan viitsinyt loputtomiin jatkaa joten vetäydyimme hotellille lepäämään. Siellä aloitin valmistautumisen peliin vaikka ensin meillä olisikin edessä David Copperfield Show. Pikku levon jälkeen kävin uima-altaalla, jonka jälkeen oli vuorossa paidan silittäminen. Olen korttipeleihin omaksunut Pentti Matikainen valmistautumisen. Eli keskittymisen paitaa silittämällä.. Fööniä en käytä.
 |
| Tuleva pokeriareenani Bellagio päivänvalossa. Etualalla olevassa altaassa on kuuluisa tanssiva suihkulähde. |
 |
| Bellagiosta johti vaatimaton käytävä kadulle. |
 |
| Cesarín palatsikompleksi tai oikeastaan pieni osa sitä. |
 |
| Cesarin palatsin pylväsaula. |
 |
| Ei tienyt aikanaan Marcus Aurelius mihin päätyisi. |
 |
| Ja tuskin tämäkään parkkipaikanvahti. |
 |
| Kyllä, Eiffel-torni on Las Vegasissa. |
MGM Grand, jossa Copperfield esiintyi, oli monta numeroa prameampi hotelli kuin meidän. Mutta periaate oli sama eli pohjakerros oli yhtä isoa pelisalia jossa suurin osa tilasta meni peliautomaateille. Kaikkialla kiilteli metallia ja ”marmoria” ja joka puolella kilisi ja kolisi. Itse Show oli uskomaton. Vaikka en ollut alkuun sen kummemmin innostunut tv:stä tutusta Copperfieldistä, oli pakko muuttaa mieltä. Show oli kertakaikkisen mainio ja meni eteenpäin todella tyylillä. Copperfieldin välitön ja hyvin lähellä yleisöä oleva esiintymistapa oli jotain muuta miltä se tv:stä oli näyttänyt. Yleisö ”pääsi” vähän väliä osallistumaan hänen temppuihinsa. Arpa osui useisiin kymmeniin ihmisiin yhden esityksen aikana. Meihin ei onneksi kehenkään. Ei ollut väliä osasiko avustaja englantia. Copperfield luisteli joka kohdan läpi maailmanluokan esiintyjän charmilla.
 |
| Illan tähti. |
Copperfieldin esityksen jälkeen oli vuorossa jälleen ryhmämme hajaantumien. Muut jatkoivat kaupunkiin tutustumista ja minä puolestani siirryin Bellagioon joka on yksi suurista prameista hotellikasinoista. Siellä on myös maailmalla hyvin tunnettu pokerihuone. Pelattaessani rahapelejä mietin aina etukäteen, paljonko minulla on rahaa satulalaukussa ja kuinka paljon siitä pystyn häviämään. Sillä mielellä ei kannata lähteä peliin, että nyt tienataa ja näytetään muille! Se voi aiheuttaa ylilyöntejä joita sitten saa katua pitkään. Varasin summan joka on suhteessa ansiotasooni ja päätin, että siinä pysytään paitsi jos kuivun ensimmäisessä jaossa (niinkin on joskus päässyt käymään) jolloin ottaisin vielä yhden ekstrapanoksen käyttöön. Bellagion pokerihuone on iso ja hieno ja se oli lähes täysi. Jäin jonoon odottamaan uuden pöydän avaamista. Siis pikkupöydän. Pöytien panoskoko vaihteli cowboyn ansiotasosta karjankasvattaja pöytiin. Pöytään päästyäni totesin pienen alkujännityksen jälkeen, ettei peli tietenkään poikennut mitenkään Helsingin Casinon pelistä paitsi, että tarjoilu pöytiin oli ilmaista (+tipit). Rahapeleissä kun juominen harvoin karkaa käsistä. Minäkin otin vain kahvin ja pullon vettä. Pystyin pelaamaan alku buy-inn:illä kolme tuntia, jota itse pidän jo saavutuksena. Voitin kolme lyömääni all-inn:iä. Viimeisessä pelissäni flopin isoin kortti oli ässä ja muut pieniä. Nokitin matkalla muutamaan kertaan ja mukana oli enää yksi aasialainen, jolla oli puheet. Hän laittoi muutaman kymmenen dollaria nokkiin. Katsoin hänen ilmeettömiä kasvojaan, mietin Pearl Harbouria ja laitoin all-inn:in Ei kolmea ilman neljättä. Mutta se olikin, ei kahta ilman kolmatta. Edelleenkin täysin ilmeetömänä pysyvä aasialainen näytti pohjan nelosparinsa joka täydentyi pöydästä kolmeksi neloseksi. Se ässäparistani. Toivotin herroille hyvää yötä ja poistuin Bellagiosta. Kotihotellin edessä meinasi taksikuski vielä tulla penkin yli kun yritin antaa liian vähän tippiä. Annoin puuvillapeltojen miehelle dollarin lisää. Tämä kaupunki ei tunne armoa häviäjille. Avatessani ”kotihotellin” oven vastaan löi helvetillinen diskonjytke ja hedelmäpelien kilinä. Tästä paikasta on pakko päästä pois.
 |
| Bellagio hetkeä ennen pokeripeliäni. Etualalla tanssiva suihkulähde toiminnassa. |
 |
| Viva Las Vegas by Elvis. |
