Olin illalla mietiskellyt, että oli pakko päästä Universalille uudestaan. Oli jo pikkaisen kotia ikävä ja tuliaiset oli joka tapauksessa osittain hankkimatta. Parempaa paikkaa siihen ei voinut olla kuin Kwik-E-Mart. Pikku palaverin jälkeen kävi ilmi, ettei se poltellut muita ihan niin paljon. Lisäksi autolle olisi heilläkin käyttöä joten piti keksiä joku kompromissi. Hotellin respa neuvoi ”käytä julkisia, yksi bussi ja metro”. Julkisia LA:ssa? Eihän täällä niitä ole? Ei ainakaan metroa? No kyllä on ja metrokin löytyy ja lisäksi niitä oli helppo käyttää. Bussi lähti ihan hotellin kulmalta. Sillä tosin sai körötellä ihan sikapitkään. Vaihtopaikka tuli vasta viidenkymmenen minuutin kulutta ja bussi ei edes lähtenyt siltä kadulta pois jossa hyppäsin kyytiin! Viisikymmentä minuuttia yhtä katua ainakin kolmen kaupungin halki (Santa Monica, Hollywood, LA). Se ajoi myös suoraan Rodeo Driven ohi jonne olimme ostaneet pari päivää aikaisemmin kalliit bussiliput. Nyt sinne olisi päässyt 1,5 dollarilla! Vaihto metroon oli kivuton ja kätevä. Uusi 1,5 dollaria ja oltiin taas Universalilla. Mieli olisi tehnyt mennä edellisenä päivänä missatulle studiokierrokselle. Mutta otin järjen käteen. Nyt kun oli rauhassa mahdollisuus hoitaa tuliaiset, oli se tehtävä. Kiertelin aikani ja ostin jälleen säkillisen tekstiilejä. Hinnat olivat hyvin järkeviä ja kaikesta sai vielä reippaasti discounttia kun kysyi. Sesonki oli ohi ja säät huonot jo kolmatta päivää. Minun lisäkseni ei muita tukkuostajia näkynyt.
 |
| Tätä kautta tullaa kun on oikeasti asiaa. |
 |
| Jälleen kauppakadulla. |
Takaisin paluu kaikkien kassien kanssa oli sitten pikkuisen työläämpää. Lisäksi vedin yhden hudin eli hyppäsin vahingossa väärään bussiin joka ei ajanut Santa Monicaan asti vaan jäi LA downtowniin. No tulihan sekin nähtyä ja avuliaiden bussikuskien ja yhden sivullisen opastamana löysin oikealle pysäkille johon Santa Monicaan asti ajava bussi saapui pian.
 |
| LA downtown. |
 |
| Postivaunuyrittäjä voimissaan. |
Kaverit olivat minun matkustellessa pakkailleet jouskareitaan hervottomaan pahvilaatikkoon ja hoidelleet muitakin lähtöön liittyviä juoksevia asioita. Minulla oli vielä edessä matkustamisen tuskallisin vaihe eli kaiken survominen matkalaukkuun. Olin Gallupista ostanut hienon perunasäkin (1 dollari+tax) johon pakkasin ostamiani vaatteita ja suojasin sen parilla hotellista saamallani jätesäkillä. Mutta silti matkalaukun päällä sai istua ennen kuin sen sai kiinni. Mutta sain kuin sainkin kaikki sopimaan kahteen ruumaan menevään kapsäkkiin ja pariin käsimatkatavaraan. Olin valmis kotiin lähtöön – monessakin mielessä.
 |
| LA:ssa ei törmää pelkästään kummallisiin ihmisiin. |
 |
| Pitihän tämäkin sitten kuvata. |
