Aamulla lähtö intiaani hotellista oli se normaali. Eli ihan hirveällä kiireellä. En ehtinyt edes sängystä ylös kun Jari jo raahasi matkalaukkuaan autoon. Pirun aamuvirkut! Auringonvalo paljasti, että vuokraamo automme oli karmean näköinen. Monument Valley:n hiekka oli kuorruttanut jo muutenkin runtua saaneen auton niin, että se oli kuin El Almein taistelun jäljiltä. Ei todellakaan kannata ostaa käytettyä autoa jos se on ollut vuokraamokäytössä. Vaikka kilometrejä ei olisikaan paljon on niillä kaiken maailman apinat ajelleet pitkin hiekkakuoppia. Tsekkasimme itsemme ulos emmekä ostaneet alkuperäiskansalta edes aamukahvia. Keula kohti valkonaamojen maata ja lähintä canttiinia. Nälkäisten kulkijoiden hermot pettivät kuitenkin autiomaan ylityksen jälkeen ja käännyimme lähimmälle keitaalle joka oli jälleen intiaanivetoinen. Saimme kuitenkin kohtuu sämpylät ja helyjäkin olisi ollut jälleen tyrkyllä jos olisi kiinnostanut. Valkonaamat aikanaan huijasivat intiaaneilta maata lasihelyillä ja nyt me saadaan maksaa siitä kova hinta. Intiaanien hely- ja krääsäkojuja on näillä tienvarsilla vähän päästä.
Keitaan jälkeen kurssi kääntyi Crand Canyonille ja lopputaival kuluikin kanjonin odotusjännityksessä. Pieniä repeämiä ja kanjonin alkuja näkyi jo maastossa. Mutta varsinaiselle kanjonialueelle pääsi vasta maksettuaan 25 dollarin ”katselumaksun”. Ensimmäinen katselupaikka ohitettiin urheilullisen ajotapani takia. Mutta toisen ”scenic view:in” kohdalla ymmärsin jo hiljentää. Ensi silmäys kanjoniin oli mykistävä. Kaikkihan tietää että se on iso. Kuviakin on nähty. Mutta että se on oikeasti noin iso! Miksei kukaan ole kertonut, että se on noin iso! Se on oikeasti karmean iso! Katselimme lintujen lentoa ylhäältä päin ja ihmettelimme miten kanjonia kuvaisi kameralla. Pysähdyimme vielä muutamalle scenic view:lle ennen kuin suuntasimme hotellin etsintään. Edellisistä väännöistä oli vihdoinkin opittu ja huone oli parasta ottaa valoisan aikaan. Mutta jälleen kaikki oli täyttä. Puiston ulkopuolelta löytyi Best Western josta meille tarjottiin kaksi yötä sikahinnalla ja ne me myös otettiin. Loppupäivä kuluikin sitten scenic view:eissä sekä myöhemmin saluunatyyppisessä ravintolassa illallisella ja hotellin baarissa seuraavan päivän ohjelman suunnittelussa poolia pelaten. Vaihtoehtoja huomisen kanjoninkatseluun oli paljon: lentokone, helikopteri, mönkkäri, muuli, kävely ym ym.
 |
| Matkalaiset kanojonilla. |
 |
| Nyt kuva ei kerro tuhatta sanaan. Tämä on vaan nähtää. |
 |
| Grand Canyon ei ole ihan perheen pienimmille sopiva kohde! |
 |
| Jälleen uusi versio kahvista. Tällä kertaa Espresso eikä niin järkyttävää miltä näyttää. |