Neljäntenä päivänä oli minun vuoro ajaa. Nyt alkoivat kantrikanavatkin löytyä kun pääsin rattiin. Fiilis oli hyvä ja tarkoituksena oli vetää pitkä siivu valtaosin edelleen Interstateja pitkin. Oklahoma Cityn kehäväylistä en olisi selvinnyt ilman navigaattoria. Kyytiläisten ja itseni suunnistamana me kierrettäisiin Oklahoma Cityä varmaan vieläkin.
Motarilta poikettiin vanhalla Routelle tarkoituksena ajaa Stroudin tuppukylään syömään aamiaista Rock Cafessa joka on yksi vanhan tien kohteita. Tässä tapauksessa Rock tarkoittaa kiveä, jolla ulkoseinät on vuorattu eli kahvila ei ole rock henkinen, vaan hyvin rauhallinen ja miellyttävä paikka. Matkalla sinne kohtasimme kuitenkin merkillisen ja pysähdyttävän näyn. Sininen valtava betonista putkirungolle nysvätty valas oli aivan Route 66 vieressä pienessä lammikossa. Olimme nähneet kohteesta kuvia matkaoppaissa, mutta silti se pääsi yllättämään. Tulsan eläintarhan entinen johtaja oli nikkaroinut sen vaimolleen heidän hääpäivänsä kunniaksi! Mitähän Eeva tuumaisi jos tekisin jotain vastaavaa meidän mökin rannalla? Myöhemmin he olivat vielä tehneet valaan viereen talon pihalle oman Nooan arkkinsa! Paikan kaivovedessä on pakko olla jotain vikaa. Paikalla oli ollut muutakin turistihoukutinta, mutta se suljettiin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten omistajapariskunnan ikäännyttyä. Nykyisillään sekä arkki, että sininen valas ovat pahasti kulahtaneet. Mutta en oikein tiedä olisinko halunnutkaan nähdä niitä loiston päivinä.
 |
| Merkillinen hääpäivälahja. |
 |
| Aina vaan kummallisemmaksi menee. |
 |
| Stroudin kongressiehdokas... |
Kolmas pysähdys tehtiin Cherokee Trading Postille joka oli positiivinen yllätys. Turistikrääsään tottuneelle tuotteet vaikuttivat hyvin laadukkailta. Tosin hinnatkin olivat sen mukaiset. Taivaan tummetessa palasimme Interstatelle ja pian niskaan tulikin kunnon kaatosade. Kamerat valmiina tähyilimme pyörremyrskypatsaita. Mutta emme olleet onnekkaita. Lähestyessämme Texasia sää selkeni ja pian lämpötila kohosi jälleen hellelukemiin.
Texas tervehti meitä heti rajalla hemmetin isolla valokyltillä jossa välkkyi ”drink and drive, go to jail”. Amerikkalaiset osaavat todellakin kertoa asiat selkeästi. Maisemat vaihtuivat heti rajalta lähtien koko ajan tasaisemmiksi muuttuen lopulta silmänkantamattomina avautuviksi peltoaukeiksi. Pelloilla käyskenteli lehmiä tai sitten ne olivat muuten maajussi-käytössä. Viljelyssä olevia peltoja kasteltiin liikkuvilla kasteluputkivekottimilla jotka olivat pitkiä kuin Savon juna.
Päivän pääkohteena oli Amarillo ja Big Texan Ranche. Kyllä, olimme oikein suunnitelleet tulevamme toiselta puolelta maapalloa syömään tänne pihviä! Majoitus otettiin myös ravintolan hotellista joka oli erittäin järkevän hintainen ja hauskasti ranchi-meininkinen. Uima-allas, hevostalli!, pesula ym. löytyi, mutta ei langatonta verkkoa. Se oli ollut alhaalla pari viikkoa eikä kiirettä näkynyt olevan tilanteen muuttamiseen. No, cowboyt eivät tarvitse langatonta verkkoa. Talon lakanapyykkiä hoiti sama hampaaton papparainen joka on kaikissa Waynen elokuvissa putkan vahtina.
Pihvi-illallinen oli se mitä luvattiinkin. Hyväntuulisen ja mutkattoman henkilökunnan tarjoilema pihvi oli parasta pihviä mitä olen ikinä syönyt. Haastetta eli 72 oz (2 kg) pihviaterian syöntiä tunnissa ei kukaan meistä ottanut vastaan. Minä tilasin siitä lastenannoksen eli kolmasosan. Kaksi haasteen syöjää lauteille kuitenkin nousi. Heidät kuulutettiin kuin nyrkkeilyottelussa ja riemastunut yleisö piiritti heitä ottaen kuvia. Ympäri salia kiersi kolme miehinen akustinen kombo soitellen viululla, kitaralla ja pystybassolla western-lauluja. Orkesterin keski-ikä oli lähempänä kuuttakymmentä vaikka viulisti oli varmaan alle kolmenkymmenen. Joka pöydässä kitaristi-pappa heitti pikku läpät ennen soittoa. Meiltä hän kysyi mistä ollaan ja kuultuaan vastauksen hän totesi, että ”Itään Dallasista”. Fiilis oli kerta kaikkiaan mahtava. Ravintolassa oli tupa täynnä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Enpä ole ikinä ollut yhtä rennossa ravintolamenossa mukana.
 |
| Asiallinen hotelli. |
 |
| Asiallinen suihkuverho. |
 |
| Pöytiinohjaus Texasin tapaan. |
 |
| Täällä ei keitetä nuudelia. |
 |
| MC kuuluttaa haasteen ottajan. |
 |
| Pieni mies ja isot eväät. |
