Seuraava kohde oli n 500 kilometriä Chicagosta oleva Meramecin-luolat. Minä en tiennyt paikasta mitään, mutta Jari vahvalla näkemyksellään ja tehtyjen kotiläksyjen tuomalla auktoriteetilla kannusti meitä menemään sinne. Lyhykäisyydessään kohde on valtava luonnon muovaama luolasto johon on rakennettu turistirysä jo aikoja sitten. Historiaa on myös kirjoitettu uudelleen yhdistämällä Jesse James luoliin, jolloin niille on saatu lisää houkuttelevuutta. Mielestäni raskaasti ylihinnoiteltu ohjattu kierros mietitytti minua. Mutta sinne me mentiin ja saatiinkin yksilöllinen kierros koska olimme ainoat turistit sen päivän viimeisellä kierroksella.
Luolat olivat kuitenkin komeat. Hämärät tunnelistot ja virtaavan veden kohina toivat minulle Taru Sormusten Herra ja Burroughsin Marsin-sarja fiiliksen. Tunnelmaa lisäsi kummelihahmolta vaikuttava oppaamme joka sammutteli ja sytytteli luolan valoja samalla mongertaen täysin käsittämätöntä Missourin aksenttia joka olisi voinut olla vuorenpeikkojen kieltä. Paras kuitenkin oli vielä edessä! Innokkaasti mongertaen vuorenpeikko johdatti meidät viimeiseen luolaan jossa hänen äänensä nousi jännityksestä. Kierroksen varsinainen kohokohta lähestyi. Suureen luolaan oli tehty n 100 hengen katsomo ja näyttämönä oli valoin valaistu, kieltämättä aika hieno tippukiviseinä. Oppaamme löi lisää löylyä ja nosti tunnelmaa samalla venytellen sormiaan kuin Liberaci. Viimein hän pääsi kliimaksiin ja laittoi mankalta musiikkia soimaan ja aloitti valoshown - manuaalisen valoshown! Hänellä oli edessään pitkä rivi valokatkaisijoita joita hän räpsytteli suvereenisti musiikin tahtiin. Katkaisijat eivät olleet ihan uusinta uutta vaan lähinnä 50-luvun navetan valokatkaisijoita. Yltiöisänmaallinen oopperalaulu ja katkaisijoiden rapina yhdistyivät väripaiskarien välkkymiseen tavalla jota ei pysty kuvailemaan. Se on vaan pakko nähdä. 20 dollarin pääsymaksu tuntui yhtäkkiä halvalta. Opas lopetti esityksensä huipennukseen jossa diaheittimeltä heitettiin tippukiviseinään USA:n lippu ja hänen sormensa yltyivät infernaaliseen katkaisijanapsutteluun. Väistämättömän loput tulleessa, meidän vielä katsellessa suu auki; opas, vuorenpeikko ja käsittämätön katkaisijavirtuoosi totesi, ettei tätä matkakohdetta tueta mitenkään valtion taholta, vaan kaikki rahoitus tulee meidän kaltaisilta tavallisilta ihmisiltä. Jotenkin jäi semmoinen olo, että hän sanoi ajatuksissaan rahan tulevan ”from suckers like you” vaikka sanoikin muuta. Kierroksen vielä kruunasi oppaan suomitietous. Kysyttyään mistä me ollaan, hän kertoi nähneensä kaikki jaksot Extreme Duudsoneista! Missourin turistipalveluista, typertyneinä suuntasimme Cuban nimiseen tuppukylään majapaikkaamme sekä etsimään kylän ainoa auki olevaa ravintolaa.
 |
| Meramecin alue oli hyvin huckleberryfinnmäinen. |
 |
| Kohteeseen sopiva patsas. |
 |
| Luolien aula oli rakennettu prameaksi. |
 |
Valoshow ja typertynyt yleisö. |
