Albaquerque:n jälkeen suunnistimme oikeaan villin lännen kaupunkiin Gallup:iin. Se on tunnettu elävästä cowboy- ja intiaaniperinteestä. Kaupungin ympäristössä asuu runsaasti intiaaneja. Pohjoisessa on Navajo- ja Hopivaltiot ja etelässä Apassit. Intiaanien läheisyys sai meidät tarkkaavaiseksi vaikka tietääksemme mitään vihamielisyyksiä uudisasukkaita kohtaan ei ole ollut aikoihin. Matkalla Gallup:iin näkyi keskellä preeriaa olevia ”intiaanilähiöitä” joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua viihtyisiksi. Intiaanit eivät tunnu harrastavan pihatöitä.
 |
| Edellisenä iltana ensimmäisenä vastaan tullut hotelli. Se oli itse asiassa ihan ok vaikka näyttääkin Poliisi TV:stä tutulta. |
 |
| Puhelinautomaatti hotellin edessä oli kuin elokuvista. Soita nyt tällä sitten nainuanuaniin! |
Gallup oli mahtava. Meidän piti mennä vain nopeasti vilkaisemaan cowboy kauppoja. Mutta ei sieltä meinannut päästä pois. Nyt löytyi ihan ensimmäiset vaatekaupat josta en halunnut lähteä. Lähellä vähän päästä pilliä vislaavat Santa Fen:n rautatien junat vielä lisäsivät fiilistä. Kaupoissa myytiin kaikkea asiallista lännen miehen tarviketta, kuten: farkkuja, ruutupaitoja, vipulukko kiväärejä, metsurin ruutuhuppareita, haulikoita, cowboy pusakoita, lassoja, buutseja, satuloita ym ym. Urheilukaupassa myytiin härkäratsastajan kypäriä ja lassoja!!! Siis oikeita eikä mitään turistikrääsää. Voiko olla miehekkäämpää harrastusta kuin härkäratsastus? Jos vaikka pyydetään taloyhtiön talkoisiin voi vedota treeneihin… ”nyt ei käy kun on härkätreenit”. Tosi siistiä! Kaupoista me ostettiin ensimmäiseksi stetsonit jotta sulauduttaisiin kantaväestöön. Minun ei ensin pitänyt hankkia sellaista, mutta siten yksi hattu valitsi minut ja se oli sitten pakko vaan ostaa.
Päästyämme stetsonkaupasta sulauduimme niin hyvin katuvilinään, että joku ohi ajava intiaani kiljaisi autosta ”cowboys” hyväntuulisesti räkättäen. Kadulla kulkijoista ja kauppojen henkilökunnasta valtaosa oli intiaaneja. He puhuivat keskenään kieltä, jonkalaista muistan viimeksi kuulleeni John Waynen elokuvissa. Muutaman intiaanitavarakaupan jälkeen päädyimme myymälään jossa kauppaa todella tehtiin. Harmaantunut pieni kreikkalaisen oloinen mies möi kaikkea 50 prosentin discountilla ja jos epäröit ostaa, nousi discountti 70 prosentiin. Minä panin jäitä hattuun koska ostoksia oli jo kirjaimellisesti säkillinen. Matkatoverit sitä vastoin vaihtoivat puolta cowboysta intiaaneihin ja kaupasta tultiin ulos jouskareiden kanssa. Ne pitää ilmeisesti laittaa Suomeen Wells Fargolla koska pituutta on liikaa matkalaukkuun.
 |
| Tässä kaupassa ei myydä Hip Hop housuja. |
 |
| Pitäähän nyt miesten vaatekaupassa aseita myydä! |
 |
| Vaatteet tekevät miehen! Vai osaatko päätellä kuka joukosta on pro härkäratsastaja ja ketkä turisteja? |
 |
| Lassoja myynnissä niin kuin sählymailoja Suomessa. |
 |
| Ei sählymaalivahdin kypäriä vaan härkaratsastajan. Omituisen muotoiset kassit on lassoille. |
Kun viimein pääsimme ulos Gallupista, oli suunta Holbrook ja Wigwam-hotelli. Mutta matkalla oli tarkoitus käydä luonnonpuistossa katsomassa Maalattuja Kallioita ja Kivettynyttä Metsää. Osavaltio vaihtui jälleen ja saavuimme Arizonaan. Maisemat olivat huomattavan kuivan näköisiä joten leilit oli täytettävä ennen autiomaata. Onneksi jenkeillä on käteviä Budweiser perhepakkauksia (ihan oikeasti!) josta saa riittävästi juomaa suurenkin aavikon ylitykseen. Autiomaassa oli korkeita näyttäviä kalliokukkuloita joka puolella. Myös suojaisia solia, joissa karjavarkaat piilottelevat varastamiaan laumoja, oli tiheään. Olimme valppaina karjavarkaiden ja intiaanien varalta mutta saimme matkustaa rauhassa.
Petrified National Park oli hoidettu ja opastettu amerikkalaisen tehokkaasti. Puistossa ajettiin asfaltoitua tietä pitkin jossa oli erikseen hyvin tehdyt valokuvauspaikat ja opasteen eri puolille. Maalatut Kalliot oli kieltämättä hienon näköinen valtava luonnon punaiseksi värjäämä kalliomuodostelma. Kivettynyt Metsä oli siitä ainakin kymmenen mailin päässä. Siellä pötkötti tuhansittain luonnon kivettämiä puunrunkoja. Sinne oli myös tehty asfaltoitu kävelypolku jota pitkin pääsi tutkimaan niitä vähän tarkemmin. Kivien keräilystä uhattiin 375 dollarin sakolla. Myöhemmin kyllä huomattiin, ettei se ilmeisesti koske paikallisia koska heillä oli niitä pihakoristeina joka puolella.
 |
| Maalatuilta Kallioilta löytyy fossiileja. |
 |
| Lännenmiehen pöllitkin ovat kiveä. |
Gallupissa oli tupsaantunut paljon aikaa ja se kostautui nyt niin, että pääsimme puistosta ulos vasta auringon laskiessa. Ajoimme pimenevässä autiomaassa kohti etelää joka huolestutti meitä kovasti. Ajoimme nimittäin koko ajan lähemmäs Apassimaata. Pääsimme kuitenkin ongelmitta Holbrook:in risteykseen ja sen jälkeen suuntamme oli poispäin apasseista. Ajomatka muodostui mielenkiintoiseksi koska paikallisilla ei ole tapana hirveästi käyttää ajovaloja ennen kuin itse tarvitsevat niitä tien näkemiseen. Perille kuitenkin päästiin mutta ei Wigwam-hotelliin koska sinne oli viikon jono. Se on yksi Route 66:n kohteista ja majoitustilaa on Wigwameissa niin vähän, että se tulee helpolla täyteen. Jos ikinä aiotte majoittua sinne, kannattaa varata huone vaikka viikkoa ennen. Otimme siis ensimmäisen vastaan tulleen hotellin ja majoittumisen jälkeen menimme vetämään Amerikkalaisen iltapalan – T-luupihvin.